POSTILAATIKKO
Tien varressa on elämää nähnyt postilaatikko. Se on haalistuneen ruskea, ja nimikyltti kyljessä on vielä haalistuneempi, tekstistä hädin tuskin saa selvän. Laatikkoa pitää ylhäällä teräksinen jalka, jonka ympärille on kierretty isoa, jäykkää kettinkiä koristeeksi. Jalka on ruosteen likainen, mutta vielä ehjä.
Laatikko kuuluu ihan tien loppupäässä olevaan, hädin tuskin tielle näkyvään, vanhaan taloon. Sen omistajat ovat sen hylänneet aikoja sitten, samoin kuin siihen kuuluvan postilaatikonkin tien vieressä. Talo on ränsistynyt ja rapistunut, ja sen piha on nurmettunut käytön puutteessa. Vain pieni kapea polku joka vie talon ovelle, on nähtävissä juuri ja juuri. Katto on sammaloitunut ja osa ikkunoista rikki.
Talo ja postilaatikko ovat nähneet elämää silloin aikoinaan. Postilaatikko on aikanaan ollut monen ilon ja hyvän mielen välittäjänä, kuin myös surun ja murheenkin. Se jakoi yhdessä talon kanssa nämä uutiset. Postilaatikko on avattu ja suljettu lukemattomia kertoja. Sen vieressä on juteltu, sen edestä luotu lumia ja ympäriltä leikattu heinät, ja sitä on pyyhitty siitepölystä ja liasta silloin tällöin… Nyt ne, talo ja sen postilaatikko, ovat unohdettuina ja hylättyinä. Pois elämästä. Seisovat vielä paikallaan vain koska aikoinaan ne ovat laitettu tukevasti maahan kiinni.
Kommentit
Lähetä kommentti