METSÄPOLKU
Palaan muistoissani metsäpolkuun ja kärrypolkuun, jota olen koirieni kanssa tallannut useita vuosia, silloin aikanaan kun minulla oli useampi koira. Ajoin autolla meidät tuohon läheisen metsän laitaan, siinä on semmoinen pieni kääntöpaikka, johon on hyvä jättää auto. Siinä päästin koirat irti ja suunnattiin “meidän omalle polulle”.
Koirat ovat vuosien saatossa vaihtuneet, polku pysynyt samana. Ainoana erona se, että ihmisiä (sienestäjiä ja marjastajia) siellä alkoi näkymään aina vain useammin. Tämän kärrypolun varrelta löytyy myös paljon sieniä ja marjoja. Niitä keräillään syksyisin siellä.
Myös käärmeitä on viime aikoina ollut siellä enemmän. Kerran käärme oli kiepillä vain metrin päässä minusta. Olin keräämässä mustikoita ja minulla oli mukana kaksi koiraa. Huomasin käärmeen, lähdettiin heti saman tien autolle takaisin. Onneksi ei sattunut mitään, vaikka koiratkin juoksentelivat siinä vapaina minun ympärillä…
Polun, tai kärrytien, varrella on ihania pikku puroja keväisin kun lumet sulavat. Niitä pysähdyin usein katselemaan toviksi, tykkään kovasti.
Nykyään minulla ja koirilla on toinen lenkkipaikka. Lähinnä koska käärmeet ja ihmiset, mutta myös koska koiria on enää vain kaksi, enkä lenkitä niitä yhdessä muutenkaan. Marjapaikkakin löytyi toinen. Se on kauempana keskustassa, joten sinne eivät ihmiset niin helposti lähde, eikä siellä ole toistaiseksi näkynyt käärmeitäkään. Tykkään lenkkeillä, ja olla omassa rauhassa metsässä, en kaipaa ihmisiä siellä.
Voi olla että käyn vielä “meidän kärrypolulla” muistelemassa menneitä, kunhan lumet sulavat. Ne pikkupurot kivien välissä vaan ovat niin ihania ja voimaannuttavia.
Kevät, ja keväälle tuoksuva metsä, ovat hyvin voimaannuttavia.
Kommentit
Lähetä kommentti